Friday, May 3, 2013

ICU Cheerleading Worlds 2013 (part 1)

 Heiiiiii! Olin Orlandossa kisoja katselemassa ja tässä tulee teille varmaan aikamoinen kuvapläjäys ilman kummempia selittelyitä, kysyä saa  toki jos haluaa jotain tietää! Tässä kuvia enimmäkseen vaan perjantailta jolloin suomen kaksi joukkuetta kisasivat, kumpikin siottuen 3:lle sijalle :) Onneksi olkoon heille!






Croco löyty hotellin takapihalta <3


Team Sweden

















Monday, April 15, 2013

Cherry Blossom Festival

Mitä kaikille kuuluu muistattekohan enää mua!

En voi sanoa mitään muuta kuin että pyydän anteeksi tälläisiä taukoja, mutta tällästä nyt sattuu.. Nyt pakko kevään kunniaksi näyttää vähän miltä täällä on näyttäny viime viikolla. Kävästiin äipän kanssa lauantai aamuna käppäilee DC:n keskustassa katsomassa kuuluisia joka keväisiä cherry blossomeita. Perjantaina sato ja myrkys jonkun verran niin suurin osa kukista oli jo kadonnut mutta kyllä sieltä etsimällä löyty ihan kuvakelpoisia kohtia :)












♥:llä Julia

Sunday, March 3, 2013

Piiitkästä aikaa!

Älkää vihatko mua! Oon pahoillaan että kestää nykyään niin kauan että saan postattua mitään, mutta niiin eipä voi mitään.. Vaikutan muutenki tosi positiiviselta ihmiseltä tuossa videossa ku valitan vaan koko ajan :D Äh mutta jotta saan tänne jotain laitettua nii pistän kuitenki ja toivottavasti joku sit jaksaaki kattoa ees vähäsen vaikka tuliki noin pitkä ja tylsähkö. Mutta pidemmittä puheitta meikä alkaa siivoileen huonetta ja sillä lailla, moikkasmoi! :)



Saturday, February 9, 2013

Cheerleading

On toivuttu cheerleading- aiheisia postauksia, jotan tässä tulee tällänen mega info-pläjäys!

 Oon ekan kerran alottanu tän harrastuksen noin 8-vuotiaana, mutta monista eri syistä oon välillä lopetellu. Yhteensä harrastusvuosia on kerääntyny varmaan about 6-7. Oon harrastanu tavallaan neljää erilaista cheeri: pienenä menin sellaseen kerho-tyyliseen ryhmään jossa opeteltiin perusliikkeita ja venyteltiin jne (en muista siis itse, mutta kuvista pääteltynä :D ), jonka jälkeen jatkoin Pop Warner cheerleadinkiä, joka siis oli ns. "sideline" cheerleadinkiä. Käytiin siis meidän ikäisten pikkupoikien jenkkifutis peleissä kannustamassa, mutta osallistuttiin myös yhtiin kisoihin. Suomessa harrastin sitten ihan perus kilpacheerleadinkiä mitä siellä on Rovaniemen ACS cheerleadereissä, ja nyt täällä Allstar cheerleadinkiä All Star Legacy nimisessä seurassa. 

Allstar cheerleadingissä on useita tasoja, ikäryhmiä, ja joukkue kokoja joitten mukaan kisataan vain omassa sarjassa. Joukkueet jotka päätoimisesti kisaavat alkaa Youth Level 1 ja päättyy Senior Level 5. On myös alempia ja korkeampia joukkueita, mutta nää on sellaset yleisimmät. Nää sarjat siis etenee Youth (11v ja alle)1, Y2...Y5, jonka jälkeen tulee Junior (14 ja alle) 1, J2, J3...j5 asti. Sitten on Seniorit (18 ja alle). Okei tää on ihan mahdoton selittää tässä, mutta jos haluaa tarkemmin tarkastella asiaa niin täältä voi mennä katsomaan. Itse harrastan Senior Restricted 5 joukkueessa tänä vuonna. Koska nää sarjat on niin tarkasti määritelty, ei oo harvinaista, että kisoissa on oman sarjan joko ihan ainoa tai lähes ainoa joukkue (1-2 joukkuetta kilpailee vastassa). Kisakausi on pääasiassa joulu-huhtikuu ja näiden kuukausin aikana on noin 7-8 kisat, joista moni saattaa olla kaksipäiväisiä (kumpanakin päivänä esitetään sama ohjelma). 

Allstar eroaa suomen cheeristä siinä mielessä, että 1.) sitä harrastetaan pääasiassa vaan 18-vuotiaaksi asti. Oon ihan supervanha meidänkin seurassa näin pian 19-vuotta täyttävänä! 2.) Kisa/harjoittelu matto on erilainen. Suomessa matto on kova, ei joustava, kun taas täällä käytetään "spring floor" mattoa joka periaatteessa on koottu jousista, puulevyistä, ja mattokankaasta. Se antaa akroon hirveesti lisävoimaa ja on muutenkin pehmeämpi. 3.) Ohelmiin ei kuulu nykyään yleensä huutoa. Jos sellainen sattuu vielä olemaan niin se on vaan lyhyt, musiikin aikana huudettu pätkä. 4.) Puvut ei ole enään sellasia jäykkiä paksukankaisia toppi-hame yhdistelmiä, vaan yleensä pehmeää ja venyvää kangasta lyhyt toppi ja alaosana joko shortsit tai hame (tai skort niinkuin meillä. Eli edestä hame, takaa shortsit :D ). 5.) Kolmikerroksiset pyrtist ja volttiheitot on sallittuja vaan level 6 (ikäraja 17) sekä college cheerleadingissä.

Huhhhuh tää on ollu mulla valmiina luonnoksena jo vaikka kuinka kauan koska oli niin vaikea saada selitettyä pääpiirteissä edes erot. Nyt en kyllä enää keksi oikeen lisättävää joten ehkä tän on aika tulla julki! Teen vielä erillisen postauksen kisoista parin viikon päästä. Nyttenkin itseasiassa alan valmistautumaan taas kerran isamatolle astumista varten, wish me luck! Ihanaa viikonloppua kaikille, anteeksi ku ollut vähä hiljasta, se johtuu vaan siitä että oon tutustunu pariin uueteen tyyppiin ja nyt en oo ollu kotona enää melkein ollenkaan kun aina ollaan menossa jossain! Hihi ihan kivaa kuitenkin hengailla muittenkin kun läppärin seurassa 24/7 :D


HeiHeeei!


Sunday, February 3, 2013

AVICII @ DC

IIIIIIHH! Viikko sitten kuulin, että Avicii esiintyy helmikuun ekana päivänä Dc:ssä ja olin ihan intona menossa, kunnes kävi kaikenlaista ja meno peruuntui. Olin koko loppuviikon ihan masiksissa asiasta ja suurinpiirtein itkeskelin ku olin niiin pettyneenä itteeni ku olin sanonu niille kenen kanssa oisin menny etten mee ja sit nekää ei ollu hommannu lippuja.Tuskailin päätöksen kanssa 24/7 parin päivän ajan kunnes perjantaina päätin, että on sen verran once in a lifetime kokemus tää "One night, ten thousand people" tapahtuma, että meen vaikka yksin! No kolme tuntia ennen tapahtuman alkua saatiin onnekkaina hommattua liput ja en voi muuta sanoa kun ONNEKSI MENIN!

 Oli ihan mieletön ilta. Olin vähän ylipukeutunut, siis ei nyt ehkä periaatteessa liikaa vaattetta paitsi ku vertas kaikkiin puolialastomiin raver slut:eihin , mutta liian hienot ne oli vähän, joka häiritsi mua aluksi hulluna ku oon tollasista niin tarkka, mutta ei se ny nii haitannu. Kaikilla oli kirkkaita toppeja ja tutuja ja ilman takkia sisälle 6 asteen pakkasessa, hullut.  Sisällä tosin olikin sit ihan sairaan kuuma,  Pompin sen verran mitä kykenin kipeällä nilkalla sellasessa ihmistungoksessa että huhhuh. Mua tönittiin joka suuntaan, mutta onneksi hyvä kaveri (poika) sai pidettyä mua pystyssä :D Hiki vaa virtas ja hiukset oliki loppuillasta niin märät ja takussa, että luulin etten sais niitä ikinä selvitettyä. Musiikki oli tietenki yksinkertasesti parasta; Levels, Fade into Darkness, ja Swedish House Mafian Don't You Worry Child sai paikan räjähtämään. Tapahtuman järjesti Club Glow niminen järjestö ja koska tää oli siis sellanen rave kansan juhla niin kaikilla oli hohtavia letkuja, keiju siipiä, vilkkuvia laseja (sekä aurinko-, että juomalaseja) ja tutteja kaulassa ja  seassahyvin epäuskottavan näköset neuletakkiset nelikymppiset siviilipoliisiraukat yritti saada ihmisiä kiinni ekstaasin käytöstä.

Tapahtuma loppu 2 aikaan, mutta narikka systeemi oli niiiin huonosti järjestetty, että sieltä oli mahdoton saada mitään ilman ainakin tunnin jonotusta. Me saatiin kolme neljästä takista ja päätettii vaa häippästä kun vartijat ja poliisit alko jo hermostumaan sen tungoksen kanssa.

Ei muuta ku kotiin, kahen tunnin yöunet, ja lähtö cheer kisoihin Atlantic Cityyn. HUIH mahtava ilta, yritän koko ajan vaa ettiä seuraavaaa samanlaista tapahtumaa ku en millää malttais oottaa. Nyt tais loppua minun kotihiireily :D Ite en oikee ottanu kuvia ku keskityin etten kuole nestehukkaan tai lämpöhalvaukseen, joten nä kuvat on sit Club Glow:n Facebook sivusto :lta. Photos by Doug van Sant and Tania Hauyon.














Ah elämä on ihanaa terveisin Julia ;)

Thursday, January 24, 2013

Winter Wonderland

Aamulla herättiin lumipeitteeseen, mutta pettymyksenä tuli se, ettei kouluja oltu suljettu! Oli 2-hour delay joka tarkottaa siis, että koulu alkaa 2 tuntia normaalia myöhemmin, eli 9:20. Olihan jo sekin tietysti tosi mukava ku sai rauhassa laittautua kerrankin ihmisen näköseksi kouluun.

 Ajomatka kouluun oli kylläkin sitäkin järkyttävämpi! Auto ei meinannu millään pysyä hallinnassa kun tietenkin ihan kesärenkailla siellä liukastelin, ja jarrut ei totellut missään nimessä toivotulla tavalla. Yhdet valotkin vaihtu punasiksi ja vaikka pidin ihan pohjassa jarrujalkaa niin liusuttiin paljonkin risteyksen puolelle, mutta onneksi sattui olemaan sellainen risteys jossa se ei loppujen lopuksi haitannut. Säikäytti kylläkin!!

Kotimatka sujui onneksi huomattavasti helpommin, koska teitä oli suolattu aika runsaasti. Iltapäivä/ ilta on mennyt Iholla-sarjan parissa jota päätin alkaa nyt seuraamaan kerta viime vuonna tykkäsiin siitä niin kovasti. Aika ristiriitaisia mielipiteitä mulle on muodostunut tämän vuoden naisista, tällä hetkellä se Johanna on varmaan lemppari :)

Pitäisi tässä jonkun verran lueskella huomiseen fysiikan kokeeseen, mutten millään saa itteäni motivoitumaan tarpeeksi. Rahoja oon laskeskellu, laukkua tyhjentäny turhasta roinasta ja seuraavaksi suunnitelmissa varmaan huoneen järjestelyä kun kaikki tuntuu paljon kivemmalta ku kouluhommat just nyt.. Huomenna on onneksi tokan quarterin viimeinen päivä joka tarkottaa että puolen vuoden arvosanat on nyt aikalalla purkissa ja voin huokasta helpotuksesta siinä mielessä että pitäisi pysyä kaikki nuo aineet A:ssa. Pitkän viikonlopun jälkeen keskiviikkona aloitetaan taas puhtaalta pöydältä!

Mitä loistokkainta perjantainta teillä kaikille ihuuksille, ja kuten yks mun opettajista sanoo aina ennen viikonloppua: make smart, ethical decisions. Haha nojuu hejdå!







Tuesday, January 22, 2013

Obama's Inauguration 2013

Apua iso anteeksipyyntö kaikille tästä epävirallisesta tauosta joka sattu käymään heti näin vuoden alkuun. Ei mulla siihen kummempaa syytä ole kun yksinkertaisesti kiire usean vieraan, koulun, ja cheerleadingin parissa. Eiköhän tää bloggailu lähe taas käyntiin tästä :)

Elikkäs nyt on ollu DC:ssä jälleen kerran Presidentin virkaanastujais bileet jotka mulle oli tietynlainen symbooli sanomasta "Never underestimate the power of a dream" (joka lukee mun cheer seuran tilojen seinällä) nimittäin 4 vuotta sitten 2009 tammikuussa mulla oli kunnon amerikkaan kaipuu- vaihe päällä ja telkkarista Obaman valaa katsoessa taisin laulaa Yhdysvaltojen kansallislaulua, räpsiä kuvia telkkariruudusta puhelimen taustakuvaksi ja jopa itkeä tihrustaakin muutaman kyyneleen toivoen, että pääsisin vielä joskus tänne asumaan. Täällä nyt sitä ollaan ja paikanpäällä katsomassa Obaman toista inauguration tilaisuutta melkein miljoonan muun ihmisen kanssa.

Kävin lauantaina jo kiertelemässä ympäri kaupunkia, jossa jo pyöri selvästikkin normaalia enemmän porukkaa ja valmistelut oli parhaillaan käynnissä. Onneksi tehtiin näin, sillä nähtiin paljon alueita mihin ei päästykkään enään maanantaina, eli mm. paljon liikehdintää valkoisen talon edessä, koppi mihin Obamat meni katsomaan paraatia, sekä itse paraati reitti.

Tosiaan 4 vuotta sitten 1.8 miljoonaa ihmistä oli kerääntyny National Mall:ille seuraamaan tätä historiallista tapahtumaa, ja vaikka tänä vuonna oli miljoona vähemmän, niin en oo varmaan ikinä nähny sellaista väkijoukkoa (enkä yhtä paljon poliiseja, sotilaita, FBI miehiä, ja tarkka-ampujia)! Tunnelma oli hyvä ja tutustuttiinkin meidän takana seisovaan perheeseen jotka oli ollut myös edellisenä kertana yleisössä ja joilla oli maailman söpöimmät 6kk vanhat kaksosvauvat sekä 6-vuotias poika. Kuten tämä perhe, suurin osa yleisöstä näytti olevan mustia varmasti johtuen isosti sekä Obaman ihonväristä, että siitä kun tämä tapahtuma sattui Martin Luther King Jr.:in päivälle. Virallinen vala pitää siis aina antaa 20 tammikuuta, mutta koska se sattui sunnuntai päivälle tänä vuonna, tämä tapahtuma päätettiin järjestää seuraavana päivänä.

Me heräiltiin tuona aamuna kuuden aikaan ja metrolle suunnattiin aamu seitsemältä, vaikka tilaisuushan alkoi vasta 11 aikaan. Odotellessa ruuduilta kuultiin terveisiä Ellen Degeneres:iltä sekä Jimmy Fallon:ilta jotka yritti pitää yleisöä tyytyväisenä ja lämpimänä. Tietysti myös videota Obaman perheestä, ja jopa Bo-koirastakin oma esittelyvideo nähtiin! Oli ihana nähdä kuinka normaalia perhe-elämää Obaman perhe loppujenlopuksi viettää ja en voinu muuta kun vähän ihastua Barackiin, ja tajusin että hänenlaisen miehen itsellekkin tulevaisuudessa haluaisin :p Ihailen ihan mielettömästi koko perhettä!

Itse tilaisuudessa kohokohtia oli tietenkin uudelleen virkaanastuneen Barackin puhe, sekä kuoron, Kelly Clarksonin ja Beyoncen lauluesitykset jotka kaikki aiheutti kylmät väreet. Vähän harmitti, etten koko päivänä onnistunut näkemään Obamaa paljain silmin, vaikka sinne suuntaan katsoinkin teitysti aina kun satuin puolitoista metrisenä näkemään mun edessä seisovan kaksmetrisen jätkän takaa. Barack ja Michelle käveli myöskin ihmisten edessä paraatissa tietyn korkeasti vartioidun pätkän, mutta vaikka kuinka me yritettiin päästä näkemään paraatia, oltiin kai liian myöhässä (vaikka siis ainakin tunti ennen paraatin alkua) eikä enään mistään päästetty niille kaduille, vaan isot aidat vartijoiden kanssa esti kulun lähellekkään. Pettyneenä ja hyyviiin väsyneenä kaikesta kävelystä ja seisomisesta suunnattiin takasin kotiin viiden aikoihin, jossa lepäilin reilu puolisen tuntia ennen reeneihin lähtöä...


Huhhuh jopas tässä on tekstiä, mutta näin pitkän tauon jälkeen ehkä se on hyväksyttävää! Koitan tähän loppuun etsiä vielä jotain kuvia ja kenties videoita.

19.1.2013












21.1.2013







Ambulanssi yrittää päästä tungoksen läpi


Tarkka-ampujia ja turvakameroita oli kaikkialla katoilla





Takaapäin medialle tarkoitettu rakennelma suoraan sen kopperon edessä jossa Obama perheineen seurasi paraatia. Kuva kopperosta siis 9. kuva ylhäältäpäin.


Kuva Washington Monumentistsa (viides kuva tästä ylöspäin)  jossa näkyy vähän väkimäärää.  Me oltiin aikalailla tuolla ihan keskellä!








Välillä on niiiin siistiä asua näinkin vaikutuksellisessa kaupungissa!