AVICII @ DC

IIIIIIHH! Viikko sitten kuulin, että Avicii esiintyy helmikuun ekana päivänä Dc:ssä ja olin ihan intona menossa, kunnes kävi kaikenlaista ja meno peruuntui. Olin koko loppuviikon ihan masiksissa asiasta ja suurinpiirtein itkeskelin ku olin niiin pettyneenä itteeni ku olin sanonu niille kenen kanssa oisin menny etten mee ja sit nekää ei ollu hommannu lippuja.Tuskailin päätöksen kanssa 24/7 parin päivän ajan kunnes perjantaina päätin, että on sen verran once in a lifetime kokemus tää "One night, ten thousand people" tapahtuma, että meen vaikka yksin! No kolme tuntia ennen tapahtuman alkua saatiin onnekkaina hommattua liput ja en voi muuta sanoa kun ONNEKSI MENIN!

 Oli ihan mieletön ilta. Olin vähän ylipukeutunut, siis ei nyt ehkä periaatteessa liikaa vaattetta paitsi ku vertas kaikkiin puolialastomiin raver slut:eihin , mutta liian hienot ne oli vähän, joka häiritsi mua aluksi hulluna ku oon tollasista niin tarkka, mutta ei se ny nii haitannu. Kaikilla oli kirkkaita toppeja ja tutuja ja ilman takkia sisälle 6 asteen pakkasessa, hullut.  Sisällä tosin olikin sit ihan sairaan kuuma,  Pompin sen verran mitä kykenin kipeällä nilkalla sellasessa ihmistungoksessa että huhhuh. Mua tönittiin joka suuntaan, mutta onneksi hyvä kaveri (poika) sai pidettyä mua pystyssä :D Hiki vaa virtas ja hiukset oliki loppuillasta niin märät ja takussa, että luulin etten sais niitä ikinä selvitettyä. Musiikki oli tietenki yksinkertasesti parasta; Levels, Fade into Darkness, ja Swedish House Mafian Don't You Worry Child sai paikan räjähtämään. Tapahtuman järjesti Club Glow niminen järjestö ja koska tää oli siis sellanen rave kansan juhla niin kaikilla oli hohtavia letkuja, keiju siipiä, vilkkuvia laseja (sekä aurinko-, että juomalaseja) ja tutteja kaulassa ja  seassahyvin epäuskottavan näköset neuletakkiset nelikymppiset siviilipoliisiraukat yritti saada ihmisiä kiinni ekstaasin käytöstä.

Tapahtuma loppu 2 aikaan, mutta narikka systeemi oli niiiin huonosti järjestetty, että sieltä oli mahdoton saada mitään ilman ainakin tunnin jonotusta. Me saatiin kolme neljästä takista ja päätettii vaa häippästä kun vartijat ja poliisit alko jo hermostumaan sen tungoksen kanssa.

Ei muuta ku kotiin, kahen tunnin yöunet, ja lähtö cheer kisoihin Atlantic Cityyn. HUIH mahtava ilta, yritän koko ajan vaa ettiä seuraavaaa samanlaista tapahtumaa ku en millää malttais oottaa. Nyt tais loppua minun kotihiireily :D Ite en oikee ottanu kuvia ku keskityin etten kuole nestehukkaan tai lämpöhalvaukseen, joten nä kuvat on sit Club Glow:n Facebook sivusto :lta. Photos by Doug van Sant and Tania Hauyon.

Ah elämä on ihanaa terveisin Julia ;)