Saturday, February 9, 2013

Cheerleading

On toivuttu cheerleading- aiheisia postauksia, jotan tässä tulee tällänen mega info-pläjäys!

 Oon ekan kerran alottanu tän harrastuksen noin 8-vuotiaana, mutta monista eri syistä oon välillä lopetellu. Yhteensä harrastusvuosia on kerääntyny varmaan about 6-7. Oon harrastanu tavallaan neljää erilaista cheeri: pienenä menin sellaseen kerho-tyyliseen ryhmään jossa opeteltiin perusliikkeita ja venyteltiin jne (en muista siis itse, mutta kuvista pääteltynä :D ), jonka jälkeen jatkoin Pop Warner cheerleadinkiä, joka siis oli ns. "sideline" cheerleadinkiä. Käytiin siis meidän ikäisten pikkupoikien jenkkifutis peleissä kannustamassa, mutta osallistuttiin myös yhtiin kisoihin. Suomessa harrastin sitten ihan perus kilpacheerleadinkiä mitä siellä on Rovaniemen ACS cheerleadereissä, ja nyt täällä Allstar cheerleadinkiä All Star Legacy nimisessä seurassa. 

Allstar cheerleadingissä on useita tasoja, ikäryhmiä, ja joukkue kokoja joitten mukaan kisataan vain omassa sarjassa. Joukkueet jotka päätoimisesti kisaavat alkaa Youth Level 1 ja päättyy Senior Level 5. On myös alempia ja korkeampia joukkueita, mutta nää on sellaset yleisimmät. Nää sarjat siis etenee Youth (11v ja alle)1, Y2...Y5, jonka jälkeen tulee Junior (14 ja alle) 1, J2, J3...j5 asti. Sitten on Seniorit (18 ja alle). Okei tää on ihan mahdoton selittää tässä, mutta jos haluaa tarkemmin tarkastella asiaa niin täältä voi mennä katsomaan. Itse harrastan Senior Restricted 5 joukkueessa tänä vuonna. Koska nää sarjat on niin tarkasti määritelty, ei oo harvinaista, että kisoissa on oman sarjan joko ihan ainoa tai lähes ainoa joukkue (1-2 joukkuetta kilpailee vastassa). Kisakausi on pääasiassa joulu-huhtikuu ja näiden kuukausin aikana on noin 7-8 kisat, joista moni saattaa olla kaksipäiväisiä (kumpanakin päivänä esitetään sama ohjelma). 

Allstar eroaa suomen cheeristä siinä mielessä, että 1.) sitä harrastetaan pääasiassa vaan 18-vuotiaaksi asti. Oon ihan supervanha meidänkin seurassa näin pian 19-vuotta täyttävänä! 2.) Kisa/harjoittelu matto on erilainen. Suomessa matto on kova, ei joustava, kun taas täällä käytetään "spring floor" mattoa joka periaatteessa on koottu jousista, puulevyistä, ja mattokankaasta. Se antaa akroon hirveesti lisävoimaa ja on muutenkin pehmeämpi. 3.) Ohelmiin ei kuulu nykyään yleensä huutoa. Jos sellainen sattuu vielä olemaan niin se on vaan lyhyt, musiikin aikana huudettu pätkä. 4.) Puvut ei ole enään sellasia jäykkiä paksukankaisia toppi-hame yhdistelmiä, vaan yleensä pehmeää ja venyvää kangasta lyhyt toppi ja alaosana joko shortsit tai hame (tai skort niinkuin meillä. Eli edestä hame, takaa shortsit :D ). 5.) Kolmikerroksiset pyrtist ja volttiheitot on sallittuja vaan level 6 (ikäraja 17) sekä college cheerleadingissä.

Huhhhuh tää on ollu mulla valmiina luonnoksena jo vaikka kuinka kauan koska oli niin vaikea saada selitettyä pääpiirteissä edes erot. Nyt en kyllä enää keksi oikeen lisättävää joten ehkä tän on aika tulla julki! Teen vielä erillisen postauksen kisoista parin viikon päästä. Nyttenkin itseasiassa alan valmistautumaan taas kerran isamatolle astumista varten, wish me luck! Ihanaa viikonloppua kaikille, anteeksi ku ollut vähä hiljasta, se johtuu vaan siitä että oon tutustunu pariin uueteen tyyppiin ja nyt en oo ollu kotona enää melkein ollenkaan kun aina ollaan menossa jossain! Hihi ihan kivaa kuitenkin hengailla muittenkin kun läppärin seurassa 24/7 :D


HeiHeeei!


Sunday, February 3, 2013

AVICII @ DC

IIIIIIHH! Viikko sitten kuulin, että Avicii esiintyy helmikuun ekana päivänä Dc:ssä ja olin ihan intona menossa, kunnes kävi kaikenlaista ja meno peruuntui. Olin koko loppuviikon ihan masiksissa asiasta ja suurinpiirtein itkeskelin ku olin niiin pettyneenä itteeni ku olin sanonu niille kenen kanssa oisin menny etten mee ja sit nekää ei ollu hommannu lippuja.Tuskailin päätöksen kanssa 24/7 parin päivän ajan kunnes perjantaina päätin, että on sen verran once in a lifetime kokemus tää "One night, ten thousand people" tapahtuma, että meen vaikka yksin! No kolme tuntia ennen tapahtuman alkua saatiin onnekkaina hommattua liput ja en voi muuta sanoa kun ONNEKSI MENIN!

 Oli ihan mieletön ilta. Olin vähän ylipukeutunut, siis ei nyt ehkä periaatteessa liikaa vaattetta paitsi ku vertas kaikkiin puolialastomiin raver slut:eihin , mutta liian hienot ne oli vähän, joka häiritsi mua aluksi hulluna ku oon tollasista niin tarkka, mutta ei se ny nii haitannu. Kaikilla oli kirkkaita toppeja ja tutuja ja ilman takkia sisälle 6 asteen pakkasessa, hullut.  Sisällä tosin olikin sit ihan sairaan kuuma,  Pompin sen verran mitä kykenin kipeällä nilkalla sellasessa ihmistungoksessa että huhhuh. Mua tönittiin joka suuntaan, mutta onneksi hyvä kaveri (poika) sai pidettyä mua pystyssä :D Hiki vaa virtas ja hiukset oliki loppuillasta niin märät ja takussa, että luulin etten sais niitä ikinä selvitettyä. Musiikki oli tietenki yksinkertasesti parasta; Levels, Fade into Darkness, ja Swedish House Mafian Don't You Worry Child sai paikan räjähtämään. Tapahtuman järjesti Club Glow niminen järjestö ja koska tää oli siis sellanen rave kansan juhla niin kaikilla oli hohtavia letkuja, keiju siipiä, vilkkuvia laseja (sekä aurinko-, että juomalaseja) ja tutteja kaulassa ja  seassahyvin epäuskottavan näköset neuletakkiset nelikymppiset siviilipoliisiraukat yritti saada ihmisiä kiinni ekstaasin käytöstä.

Tapahtuma loppu 2 aikaan, mutta narikka systeemi oli niiiin huonosti järjestetty, että sieltä oli mahdoton saada mitään ilman ainakin tunnin jonotusta. Me saatiin kolme neljästä takista ja päätettii vaa häippästä kun vartijat ja poliisit alko jo hermostumaan sen tungoksen kanssa.

Ei muuta ku kotiin, kahen tunnin yöunet, ja lähtö cheer kisoihin Atlantic Cityyn. HUIH mahtava ilta, yritän koko ajan vaa ettiä seuraavaaa samanlaista tapahtumaa ku en millää malttais oottaa. Nyt tais loppua minun kotihiireily :D Ite en oikee ottanu kuvia ku keskityin etten kuole nestehukkaan tai lämpöhalvaukseen, joten nä kuvat on sit Club Glow:n Facebook sivusto :lta. Photos by Doug van Sant and Tania Hauyon.














Ah elämä on ihanaa terveisin Julia ;)